ahmattiAlbanian reissun jatkokertomuksia:
Aamulla Sarandassa menin hyvissä ajoin odottelemaan bussia, mutta bussi olikin jo paikalla. Olin jo edellispäivänä nähnyt 80-luvun hiacelta näyttävän pakettiauton/minibussin odottavan kyytiläisiä, joten odotukset eivät olleet korkealla.
Rinkka taakse ja paikka ikkunan vierestä. Edessä oli ennakkotietojen mukaan 5-6 tunnin reissu Durresiin. Lisäkseni bussissa istui sekalaista sorttia – pääosin kylän miehiä ja naisia, jotka kulkivat matkassa yhden kylän verran, mutta mukaan mahtui myös sliipattuja tukkia villakangastakeissa.
Matkamaisemat tarjosivat upeita näkymiä –turkoosin sinisiä jokia, korkeita lumihuippuisia vuoria ja vehreitä laaksoja. Pysähdyimme kerran tankkaamaan huoltoasemalle, jossa oli aamukahvin paikka. Muuten matka meni joutuisasti, eikä suurempia pelkotiloja päässyt yllättämään vuoristoteillä.
Välillä tie oli suhteellisen kuoppainen, mutta siinäpä ne pahimmat jutut. Harmi etten maisemia ihmetellessä tajunnut ottaa yhtäkään kuvaa.
Minibussi jätti kyytiläiset kaupungin ulkopuolelle valtatien varrella olevalle bussiasemalle, ei siis Durresin keskustaa lähellä sijaitsevalle bussiasemalle. Sieltä otin taksin keskustaan, joka taisi maksaa saman verran kuin 6 tunnin matkan pituinen bussilippu. Taksikuski taisi saada ihan ok tuntiliksan siitä kyydistä, mutta perillä odotti 5-asteinen, hyytävä lämpötila, joten en jaksanut miettiä asiaa kummemmin.
Durres vaikutti suurkaupungilta verrattuna Sarandaan, jota se onkin. 300 000 asukkaan Durres on Albanian toiseksi suurin kaupunki. Olin hytinän jälkeen päättänyt buukata miellyttävän hotellin hinnalla millä hyvänsä. Tai no ei nyt millä hyvänsä, mutta Albaniassa tuskin joutuu maksaa itseään konkurssiin.
Amfiteatri Boutique Hotel Durres oli juuri avattu 4 tähden boutique-hotelli aivan kaupungin ytimessä, amfiteatterin vieressä. Lämmin ja ultramodernihuone irtosi 50 eurolla yö. Hotellin taso yllätti todella positiivisesti – tilava, käytännöllinen, elegantti ja kirsikkana kakun päällä mukava sänky. Kaikkea mitä boutique-hotellilta voi odottaa.
Iltapäivä meni hujauksessa ja nautin pienet päivätunet hulppeassa sängyssä palautuessa orastavasta hypotermiasta. Illalla käväisin katsastamassa kaupungin upean Vapaudenaukion, joka on kauneimmillaan iltavalaistuksessa.
Seuraavan päivän aloitin suuntaamalla parin kilometrin päähän Durresin uimarannalle. Rannan alue oli täysin erilainen kuin keskusta. Se oli täynnä massaturismiin keskittyneitä palveluita, kuten pizzerioita ja kebab-paikkoja. Aikani rantaa ihmeteltyäni, oli vuorossa lisää kaupunkiertoa:
Durresin roomalaisaikaisen amfiteatterin jäänteet tulivat mieluisana yllätyksenä.
Siinä sivussa kävin keskustassa katsastamassa kunnollista takkia, mutta yllätykseksi hinnat olivat melko korkeita. Ehkä paikallisten merkkien hinnat olisivat olleet huokeampia, mutta intersportin ja Adidas-storen tuotteet olivat samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Mukaan tarttui MikroUSB-kaapeli androidpuhelimeen, joka maksoi 50 senttiä. Elektroniikkaa saa siis halvalla.
Iltapäivästä käväisin vielä paikallisessa arkeologisessa museossa ennen paluuta hotellille.
Seuraavana aamuna matka jatkui bussilla Budvaan Montenegroon. Lisää kertomuksia seuraavassa osassa.
